The Peppermint Trolley Company - Sama (1968 Acta)

Melko tavanomaista, iloista sunshine poppia Californian mannerlaatan reunalta. Odotukseni olivat tämän suhteen suuremmat. Ei järisytä. Ihan ok siitä huolimatta. Pojat yllättivät: toisella puolella levyä löytyy uutta ulottuvuutta. En ole huomaavinani yhtyeen Beatles orientoitumisia.

Soft Machine - Third (1970)

Alku kuulostaa kuin joukko koululaisia olisi musiikin oppitunnilla saanut luvan kokeilla kaikkia mahdollisia soittimia. Pian totuus kuitenkin paljastuu: asialla on taitavia muusikoita ja musiikki on taitavaa sekin. Hyvin pian tulee mieleen Zappa ja Uncle Meat (not Sandy this time :-). Tähän douple levyyn täytyy tutustua ajan kanssa. Tämä on juuri sellaista musiikkia jota kuuntelisin, jos sitä vain löytyisi. En ole varma pitäisikö olla iloinen vai surullinen siitä etten ole aiemmin tutustunut yhtyeeseen Soft Machine. Olen kyllä ollut tietoinen siitä, mutta jotenkin se on aina kieltänyt minut. Ei kai ole häpeäksi löytää jotain, minkä kaikki muut jo tietävät? Olkoon tämä suuri ilon päivä minulle! Tämä levy on parasta mitä olen aikoihin kuullut. Erinomaista!!!
ps. Levy on douple ja se jälkimmäinen kahdesta on valitettavasti hieman enemmän standardia kuin ensimmäinen.

Frummox - Here To There (1969 Probe)

Laitan Frummoxin tänne jo toisen kerran, löydettyäni paremmassa kunnossa olevan toisen kopion eli tämän. En ole suuria kantrimusiikin ystäviä, mutta tässä on jotain mukavaa. Kiva levy. Täältä löytyy mielenkiintoinen tarina liittyen Frummoxiin. http://www.bobsokol.com/frummox/

Led Zeppelin - Led Zeppelin (1969)

Zeppelinin paras albumi. Tämän jälkeen alkoi teennäinen mahtipontinen ja laskelmoitu ura, joka ei tehoa minuun. Tässä yhtye on vielä aito. Musiikki syntyy tarpeesta ilmaista itseään, ei niinkään tarpeesta ennakoida sitä mikä menee yleisöön. Rehellistä kamaa.

Lennon Sisters - Breaking Up Is Hard To Do (1973)

Sunny!

T Rex - The Slider (1972)

Mitä Glam Rock oikeastaan tarkoittaa. Onko tämä muka sitä? Kaikki heittävät sen välittömän leimän tämän päälle. Jos musiikki albumilla on vähän Bowien suuntaan, niin ainakin se paljon parempaa kuin vaikkapa Ziggy. The Slider on enemmän kuin mitä käsite glam rock käsittääkseni tavallisesti tarkoittaa. Hienoa kuunneltavaa.

T Rex - Sama (1970)

Olen alkanut arvostaa T Rexiä yhä enemmän tutustuttuani näihin varhaisiin albumeihin. Alkuperäinen asenteeni on peräisin miehen glamrokin puolelta. Bolanin psykedeelinen puoli on kiinnostavampaa. Aliarvostin miestä turhaan vuosien ajan, hänen myöhemmän tuotantonsa pohjalta. Tämä albumi sisältää erinomaista musiikkia.

The Clash - Black Market Clash (1980)

Hyvää kamaa.

Christie - For All Mankind (1971)

Ora et labora. Non scholae saed vitae discimus. Alea jacta est. San Berdadino et Yellow river but not.

Procol Harum - Shine on Brightly (1968)

Val Stöecklein - Grey Life (1968 Dot)

Hieno! Great! Val oli Blue Things yhtyeen johtaja. Blogiltani löytyy myös heidän ainoa albuminsa. Mies kuoli valitettavasti sydänkohtaukseen jo 80-luvulla. Mollivoittoisen harmaata elämä levyn kautta katsoen vaikuttaa olevan. Sävellykset ovat kuitenkin tyylikkäitä ja niissä on positiivinen, kohottava draivi ja kun en voi oikein "sietää" Leonard Cohenia, niin paikatkoon Val hänen jättämänsä aukon hyllyssäni. Mieluusti tehköön sen.

Strawberry Alarm Clock - Good Morning Starshine (1969 UNI)

Tunnen yhtyeeltä aiemmin sen ekan, joka on puhtaasti psykedeelistä poppia. Tämän albumin sisältö on pääosin bluesiin päin rokahtavampi, raaempisaundinen, mistä johtuen se ei ensi kuulemalta herätä ainakaan ihmeempää minussa. Toisella puolella pyörii vastaan Dear Joy joka on hyvä melodinen psychebiisi. Hyvin kuunneltava kokonaisuus joka tapauksessa, laittaa ainakin korvan taakse jahka taas ehtii.

Gospel Oak - Gospel Oak (1970 Kapp)

Kuuntelukelpoista perusrokkia englantilaiselta bändiltä jolla on ainakin yhden jäsenensä kautta yhteys Californian musiikkilaitumille. Tämä Matthew Kelly on muuten soittanut kalifornialaisessa bändissä nimeltä Horses, jonka albumilla Jump for Joy laulaa näyttelijänä paremmin tunnettu Don Johnson (Miami Vice). Liekö Matthew tuonut Gospel Oakiin mukanaan juuri sen kantri-gospel poljennon joka kuuluu siellä täällä. Komeassa paketissa tätä on myyty eikä musiikillinen sisältökään mitään huonoa ole, vaikkei kauheasti ylistyssanoja minulta tuotakaan.

Asylum Choir - Look Inside (1968 Mercury)

Hieno levy psykedeelistä poppia. On pakko lainata erästä arvioijaa RYM:ssä kun hän sanoo että Leon Russell kavereineen koettaa tehdä Sgt Pepperit, mutta epäonnistuu hyvin sharmikkaalla tavalla. Osuva luonnehdinta. Look Inside on ehdottomasti kuulemisen väärtti. Luulen että tätä teosta ei tunneta laajalti, vaikka olisi sen arvoinen.

Beacon Street Union - The Clown Died in Marvin Gardens (1968 MGM)

Hieno musiikillisesti temaattinen konseptimainen alkukymmenminuuttinen. Sitä vasten ihmetyttää että ovat yhtäkkiä keskelle ekaa puolta laittaneet kappaleen Blue Suede Shoes. En keksi muuta syytä kuin se että kirjallinen klovniteema vaatii sen ja onhan tällä takakannessa sellaiset jalassaan. Toinen puoli alkaa sirkusmusiikilla, mutta palaa sitten ihastuttavan sopivasti takaisin ekan puolen alun psykedeeliseen maisemaan. Päättävä kappale, 16 minuuttinen psykedeelinen Baby Please Don't Go paikkaa hienosti albumin heikommat hetket. Wow! Kuuntelulistalle!

The British Casuals - Hour World (1969 Mainstream)

Alunperin tämä Brittibändi on nimeltään The Casuals ja sana British etuliitettiin kun yhtyettä vietiin Amerikkaan erotuksena paikalliseen lähes samannimiseen bändiin. Musiikki on melko yhdentekevää siirappi pop. Kerran tämänkin juuri ja juuri kuuntelee... Ehkä..

Ohio Express - Mercy (1969 Buddah Records)

Ohio Express esittää tyypillistä Kasenetz-Katz tuottajaparin nasaalia purkkaa.

Help - Help (1971 MCA)

Maaseuturokkia? Ei ihan perinteistä kantria kylläkään, onneksi. Melodisista kauniista balladeista bluesahtavaan kitararokkiin. Wow-wow fuzzy kitaristi-säveltäjä Jack Merrill on kitaran varressa edukseen aina kun saa siihen tilaisuuden. Joku vertaa Moby Grapeen. No miksei. Ekalla puolella mm. seitsenminuuttinen Run Away äityy mukavaan jammailuun. Toisen puolen viidestä kappaleesta neljä on yli neljäminuuttisia. Aina kun vapaudutaan kolmen minuutin kahleesta ollaan oikeilla jäljillä. Kelpo esitys ja kokonaisuus.

Beau Brummels -Vol 44 (1968 Vault)

Ensimmäisiä 60-luvun ns. San Francisco bändejä, jonkia sanotaan myös tuoneen Beatles- ja englantilaisen soundin ylipäätään amerikkalaiseen musiikkiin.