Kiinnostava psykologinen ilmiö: en ole koskaan pitänyt tätä Zappan albumia kovinkaan kummoisena. Olen omistanut sen vain CD -versiona ja kuunnellut harvoin. Tämä on ollut myös ainut vinyyli, joka on puuttunut omistamistani Zappan noin 35 ensimmäisen joukosta. Niin, se psykologinen ilmiö on se, että nyt kun sain tämän käsiini vinyylinä ja laitoin se lautaselle, tuntui kuin en olisi edes kuullut tätä koskaan ennen. Soundit ja koko juttu on ihan toista kuin sillä pienellä kiiltävällä disketillä. Onko kyseessä vanha Pavlovin mukainen ehdollistuminen, niin että vain vinyylin soundi kuulostaa oikealta? No on, perkele! Ja iso 40cm x 40 cm pakkaus käsissä. Kuka kaipaa noita compact disceja, joiden tekstiäkään ei näe kuin suurennuslasilla? Weasels... on paljon parempi albumi kuin muistinkaan. Kaikkien näiden vuosien jälkeen löysin uuden Zappa -albumin, vaikka se onkin ollut minulla kaiken aikaa. Kannatti poiketa Tampereella Mikan putiikissa.
Onnistunut kokoelma. Kyseessä on kuitenkin levy-yhtiön Saksassa ilman Zappan lupaa tekemä rahastus-yritys. Levy-yhtiön kunniaksi on sanottava että ovat löytäneet toimivan sekoituksen psykedeelistä zapparokkia. http://www.youtube.com/watch?v=THGjCgi6sbA&feature=related
Jotenkin hassua nähdä FZ noissa 80-luvun lopun alun lökäpöksyissä, jollaiset lähes kaikilla oli. Zappa alkoi ikävä kyllä muutoinkin seurata aikaansa vähän liikaa (paitsi että viiksistään ei luopunut) ja nuo lökärit alkoivat ikävä kyllä kuulua myös hänen musiikissaan. Kaikesta huolimatta mies teki aivan loistavaa musiikkia 1966-1975, jos taas toisaalta paljon ihan roskaakin sen jälkeen. Kitaristina Frank Zappa on minulle numero yksi. Asiantuntijat voivat sanoa mitä lystäävät, mutta Zappan soitanta on kuin hän puhuisi kitaransa kautta. Miehen kitara puhuu enemmän kuin tuhat kitarisaa hänen puhekoneestaan. Tämä albumi ei välttämättä ole kaikewn kaikkiaan hänen ihan parasta kitarointiaan, mutta kelpaa. http://www.youtube.com/watch?v=iKq1N9HaHw0
