Kiinnostava psykologinen ilmiö: en ole koskaan pitänyt tätä Zappan albumia kovinkaan kummoisena. Olen omistanut sen vain CD -versiona ja kuunnellut harvoin. Tämä on ollut myös ainut vinyyli, joka on puuttunut omistamistani Zappan noin 35 ensimmäisen joukosta. Niin, se psykologinen ilmiö on se, että nyt kun sain tämän käsiini vinyylinä ja laitoin se lautaselle, tuntui kuin en olisi edes kuullut tätä koskaan ennen. Soundit ja koko juttu on ihan toista kuin sillä pienellä kiiltävällä disketillä. Onko kyseessä vanha Pavlovin mukainen ehdollistuminen, niin että vain vinyylin soundi kuulostaa oikealta? No on, perkele! Ja iso 40cm x 40 cm pakkaus käsissä. Kuka kaipaa noita compact disceja, joiden tekstiäkään ei näe kuin suurennuslasilla? Weasels... on paljon parempi albumi kuin muistinkaan. Kaikkien näiden vuosien jälkeen löysin uuden Zappa -albumin, vaikka se onkin ollut minulla kaiken aikaa. Kannatti poiketa Tampereella Mikan putiikissa.
No comments:
Post a Comment