Little Feat - Time Loves Hero (1977 WB)

This is more than just southern rock or boogie rock. For example excellent "Day At The Dog Races" is almost Weather Reportian jazz. TLAH maybe isn't their best album but Little Feat is the best so called "Southern Rock" band i have heard.
http://www.youtube.com/watch?v=31raicIkpzE

Juliet Lawson - Boo (1972 Sovereign)

Boo! Very nice singer-songwriter album from British Juliet Lawson and some of The Trees. I'd describe this progressive singer-s-w-music. There's more edge and sophisticated rawness among the beauty on the album than many others on this genre want, can or dare to express. She keeps me awake... on the ball... i mean so much interesting happens all the time. I on the whole like this kind of pure, not overproduced records. If i didn't know i would say she is american, because of her way of singing. An exciting album, diverse but balanced. http://www.youtube.com/watch?v=g32Ds7BJ1b8

Little Feat - Time Loves A Hero (1977 WB)

This is more than just southern rock or boogie rock. Maybe this isn't their best album but Little Feat is the best so called "Southern Rock" band i have heard. When the trombone comes in, band begins to sound near like my favorite sound maker FZ.
day at the dog races http://www.youtube.com/watch?v=VDZn6TJwwZg&feature=related
day at the dog races http://www.youtube.com/watch?v=31raicIkpzE

Douglas Leedy - The Electric Zodiac (1969 Capitol)

The Moog and the Buchla synthesizers and the Ognob Generator are used to create the sounds in this record. http://www.youtube.com/watch?v=qG9GX16ZUA8&feature=related

The Little Boy Blues - In The Woodland Of Weir (1968 Fontana)

A delicious, diverse and progressively flavored out of ordinary mixed bag! Especially side 2 is very interesting! Dream Weaver: http://www.youtube.com/watch?v=GvYdn4WETp0

Lily & Maria - S/T (1968 Columbia)

Almost perfect album. Björk is one of my favorite singers and "I Was" is near her style. Lily and Maria are a mix of my favorite folkpsych singer-songwriters Sandy Hurvitz, Linda Perhacs and Björk. Stunning...intoxicating... When listening to "I Was" i feel like being a coral fish peacefully diving deeper and deeper in safe clear waters. http://www.youtube.com/watch?v=PJ9AZ_UG5lg

Leigh Ashford - Kinfolk (1971 RCA)

Konseptialbumiksi ei tätä Kanadalaisen yhtyeen ainoata levyä voi ainakaan sanoa. Yhtyeen nimi on tiettävästi lainattu samannimiseltä, 1600-luvulla eläneeltä Englantilaiselta maailman vanhimman ammatin harjoittajalta, joka tarinan mukaan suosi tuon ajan nälkää näkeviä muusikoita. Biisikokoelma on melko sekalainen, hyödyntäen monenlaisia tyylejä ja rytmejä kuulostaen tasaisen hauskalta, mutta myös sopivan yllätykselliseltä. Gord Waszek on säveltänyt kaikki kappaleet. http://www.youtube.com/watch?v=f8TA5cTk_Po

Paul Levinson with Ed Fox and Peter Rosenthal - Twice Upon A Rhyme (1972 Happysad this re SoS)

What a wonderfull album this is! High standard folkpsychpop! Brilliant!

Vesa-Matti Loiri - 4+20 (1971)

4+20 on alunperin Stephen Stillsin kappale CSNY:n Deja Vu:lla. Loirin albumi on kokoelma tunnettuja biisejä, jotka hän kavereineen laittaa oman näköiseensä, huiluvetoiseen kuosiin. Taitaa olla tämän vuoden myydyimpiä kotimaisia levyjä. Jazz-rokkiahan tämä pääosin lienee ja Merikannon "Itkevä huilu" edustakoon sitten psykedeelistä folkia. Sekalainen kokoelma joka toimii ihmeen hyvin. Tätä on helppo kuunnella yhä uudestaan.

http://www.youtube.com/watch?v=ZHkiP6TbS90

Little John - Little John (1971 Epic)

Mainostavat takakannessa olevansa San Franciscon lahden alueen ensimmäisen torvibändi. Ensimmäisen puolen pitkä kappale "We" rullaa hyvin ja on rokkaavampaa materiaalia muun Chigaco -tyylin joukossa. Kääntöpuolella yhtye innostuu kehittyvään jammailuun, joka sopii minun makuuni. Kaksi pitkää kappaletta täyttävät käytännössä koko sivun. Taisin nuolaista ennen kuin tipahti. Kovin hyvin musiikki ei kääntöpuolella kehity. Koko albumi jää keskinkertaiseksi Chicago viritelmäksi.

The Lemon Pipers - Green Tambourine (1968 Buddah Records)

Jos pitää psykedeelisesti sävytetystä purkkapopista, niin tämä on kannattava tuttavuus. Varsinkin kääntöpuolen kaksi pitkää jammailu kappaletta ovat hienoja. Levyn päättävä "Through With You" on psykedeelisen popin huippuja, nautittavaa kuunneltavaa.

John Lennon / Plastic Ono Band (1970 Apple)

Hypnoottista musiikkia. En ole koskaan ollut ns. Lennonin miehiä, vaikka omistankin häneltä pari levyä ennen tätä viime aikaista hankintaani. Ei voi sanoa muuta kuin että kyllä tämä on ihan huippua. A Must have record album! Ps. Ainoa negatiivinen maininta tulee jälkimmäisen puolen Lennonin huuto kohtauksesta. Kannessa ovat mies ja nainen. Mies alempana, naisen jalkojen välissä, kuin nainen olisi juuri synnyttänyt hänet. Miksi mies siis huutaa kuin synnytys tuskissaan? Olisi antanut Jokon kirkua tässä eikä siellä toisaalla, joskus New Yorkissa, ihan väärässä paikassa. Onkohan tuo puu vielä siellä, jossain? Pps. Ihmisen ei koskaan pidä kirjoittaa muistelmiaan, ei ainakaan etukäteen. Jälkikäteen hän ei tosin niitä voi kirjoittaa. ihmisen pitää siis kuvitella muistelmansa ja koko elämänsä etukäteen jo eläessään. Niin teki John. Kypsä ihminen elää elämäänsä kuin sen jälki kirjoitusta.

Leigh Stephens - Red Weather (1969 Philips)

Omistan molemmat tämän entisen Blue Cheer yhtyeen jäsenen soololevyt. Noista kahdesta tämä on parempi. Jätin tämän äänitteen tällä viikolla hankkimistani viimeiseksi esitellä blogilla kahdesta syystä: se on mystinen levy aina kansikuvaansa myöten ja toinen syy on, että se on mystinen levy aina kansikuvansa myöten. Musiikki osoittautuu onneksi myös sen verran psykedeeliseksi ja omaperäiseksi että levyn esittelemisen jättäminen tähän loppuun oli kuitenkin oikea ratkaisu. Tämä ei ole musiikillisesti paras tänä iltana blogille laittamistani, mutta ehkä kuitenkin yksi mielenkiintoisimmista. Niin, määritelmällisesti tämä on psykedeelistä rockia.

Love Affair - New Day (1971 CBS)

Yksi minun top 10 albumeistani on Jethro Tullin "Thick As A Brick" ja nyt minä kuulen tässä paikoin jotain siitä. Eikä se johdu pelkästään siitä, että tämä yhtye käyttää huilua kuten Anderssonkin. Eikä siitäkään, että minä nyt voin kuulla ihan mitä vain, mitä kukaan muu ei kuule. Englantilainen soundi kuulostaa amerikkalaisten soundien väliin mukavan pehmeältä ja notkealta. Hienoa progressiivista psykedeelistä rockia tämä on. Siis erittäin hienoa ollakseni kiroilematta edes tehokeinona. Hieno! Mitä ihmeen jargoonia tämäkin kirjoitukseni nyt taas on. Ilta kaatuu kohti yötä...

Led Zeppelin - Led Zeppelin (1969)

Zeppelinin paras albumi. Tämän jälkeen alkoi teennäinen mahtipontinen ja laskelmoitu ura, joka ei tehoa minuun. Tässä yhtye on vielä aito. Musiikki syntyy tarpeesta ilmaista itseään, ei niinkään tarpeesta ennakoida sitä mikä menee yleisöön. Rehellistä kamaa.

Lennon Sisters - Breaking Up Is Hard To Do (1973)

Sunny!

Love - Forever Changes (1967 Elektra)

Tämä issue on saksapainos vuodelta 1971. Loven Forever Changes on hieno kokonaisuus kesää ja rakkautta. Mikä olisikaan parempi albumi päättämään blogini helteisen kesäkauden 2010 kuin tämä. Melkein palasin kaksikummentäkaksi vuotta taaksepäin vuoteen 1988, jolloin asuin nykyisen vaimoni kanssa ensimmäisen vuoden yhdessä ja kesä ole niin kuuma, niin kuuma.. Katsokaa vaikka ilmatieteenlaitoksen sivuilta :-)

Gary Lemel - The Gary LeMel Album (1965 Vee-Jay Records)

Soon it's Gonna rain laulaa kaveri, mutta tosiasia on että neljän viikon helle tänään korkeintaan väliaikaisesti vähän hellitti. Viihteellistä Sinatran ja Dean Martinin tapaan. En yleensä kuuntele tämäntyylistä, mutta tammetkoon tämä terveesti alituista tajunnanvirtaani. Terapeuttista musiikkia.

Ken Lyon - In Concert (1970 Decca)

Uudisraivaajahenkistä mies ja kitara meininkiä. Miehen omia sävellyksiä, paitsi paul Simonin Homeward Bound ja Dylanin Girl of the North Country. Laulumiehiä tämä on jos ken.

Lubelle III - 40 Years Later

Maailman kuuluisin friisiläinen muistelee vanhoja hyviä aikoja.