Finnforest - Finnforest & Lähtö Matkalle (1975-76 Love Records LP/CD)

It's quite easy to notice they have listened a lot to Mahavisnu Orchestra. Talented musicianship and nevertheless the obvious mahavisnu influence it is not only copying but quite original too. There are the two first Finnforest's albums on the 2-Cd. The only Finnforest cut i could find on utube is a more laid back live from 1977 going a bit to direction of Weather Report style maybe and not on these two albums. http://www.youtube.com/watch?v=fbP3X5426j4

Fear Itself - S/T (1969 DOT)

This is music for your third ear. If you don't happen to have it, there's probably nothing for you on this album. I have known about the third ear of mine for some time and this record removes all the rest wax maybe left in there and gets it wide open. I love Ellen McIlwaine's voice and how she uses it. It works a bit same way as Sandy Hurvitz's. I have tried to imagine what the ultimate psychedelic album for my third ear would sound like... On this album Sandy H meets Hapshash & The Coloured Coat, delivering Fear Itself and the best blues-based psychedelic sound i could imagine.

In My Time of Dying: http://www.youtube.com/watch?v=oh_MZgpqVGg&feature=related

Friendsound - Joyride (1969)

Joyride is the most floating musicianship with experimental sound effects i have heard for a while. A ride to someone's childhood, i think. Where else? Jamming psychedelic sound scenes: http://www.youtube.com/watch?v=df2Bt5rfeGU

Fat Matress - S/T (1969)

This band has a Noel relationship to Jimi Hendrix and that is why this album is widely appreciated. Just because of that...? Unfortunately yes, i think.... The music on this vinyl is ok, and often described as psychedelic rock. I'm not quite sure if that is right, but finally it is in our ears and head. This (Atco) unfortunately sounds mostly stuffy and simple rock. My most motive to purchase this now was i believed Martin Barre from Jethro Tull played on this, but did not. What a dissapointment! http://www.youtube.com/watch?v=71oF3fe-24M

Ford Theatre - Trilogy For The Masses (1968 ABC)

Great psych album! A bit raw garage organ etc. sound may not be sound of yours, but I like it a lot. 101 Harrison Street: http://www.youtube.com/watch?v=zvqbhZdhRw4

Theme for masses: http://www.youtube.com/watch?v=vyP6YDyRkIc

Frantic - Conception (1971 Lizard)

Tyylikästä hard rokkia jonka eri yhteyksissä mainitut mahdolliset psyke-elementit rajoittuvat lievän ajoittaisesti lähinnä soundipuolelle. Hyvä hardrock levy joka tapauksessa. Classy hard rock, but have to say that those here and there mentioned possible psyche-elements limit only on some sound effects near psych sounds, nothing else really. http://www.youtube.com/watch?v=PVjxUFDInyQ

Tom Fogerty - Tom Fogerty (1972 Fantasy)

Turha häpeillä, sillä on tämä paljon parempi kuin samana vuonna ilmestynyt CCR albumi Mardi Gras, jonka teossa Tom-veli ei ollut enää mukana. Mukana soittavat mm. Grateful Dead -herrat Saunders, Kahn ja Vitt. Miksi muuten joissain painoksissa on kannen vaalean valoaukon kohdalla miehen nimi, mutta tässä ei?

Gary McFarland & Peter Smith (1971 Buddah)

A total disappointment.

The Fun and Games - Elephant Candy (1968 Uni)

Minun täytyy myöntää pehmenneeni niistä 70-luvun progeajoista. Tuolloin en olisi levylautaselle tätä asettanut. Nyt teen sen häpeämättä. Mukavan letkeää ja laadukasta harmony-poppia. http://www.youtube.com/watch?v=8MBrcOVaGew&playnext=1&list=PLAD4245EAD78EE4C3

John Fred And His Playboy Band - Permanently Stated (1968 Paula)

Katselin tätä jo kolme viikkoa sitten Aikakoneen levylaarissa enkä malttanut ostaa. Onneksi ei kukaan muukaan ollut ostanut, sillä kyseessä on erittäin positiivisen yllättävä tapaus. Minulla on Agnes English, joka on ok, joten ajattelin että tämä lienee samaa ok musiikkia, mutta ei, ehei... Permanently Stated yllättää kyllä. pohjimmiltaan se on tavallista amerikkalaista poppia, jossa on mukana lievä hippi-psycke tuoksahdus. Musiikkia ei voi kuitenkaan mitenkään markkinoida psykedeelisenä, mutta siinä on rohkean orkestraation lisäksi sellaisia oudon kiehtovia tasoja, joita en osaa laittaa sanoiksi. Erittäin taitava porukka tekemään erittäin hienon ja aidon albumin. Hyvän tuulen musiikkia, jossa on mukana ovelia koukkuja. Kevyen syvällistä musiikkia. Nerokas tuote!

Matthew Fisher - Journey's End (Rca 1973)

Fisher soitti urkuja Procol Harumin kolmella ensimmäisellä albumilla 1967-1969 ja oli jälleen yhtyeen mukana 1991-2004. Procol H ei koskaan ole ollut ihan se minun soundini, vaikka "Whiter Shade" onkin hieno kappale. Tämä Fisherin soolo ei nouse korkeuksiin. Mukavia kappaleita kuitenkin ja kun urut ovat esillä, niin tätä kyllä kuuntelee. Ainakin yhden kerran.

Kim Fowley - The Day The Earth Stood Still (1970 /re1990)

Frank Zappa tutustui tähän kaveriin vuonna 1966 ja Fowley esiintyykin sitten Zappan depyytillä "Freak Out", soittaen instrumenttia nimeltä "Hypophone". Zappa keksi tuon soittimen, joka tarkoittaa itseasiassa suuta ja kaikkea sitä puhetta ja ääntelyä ym. jota sillä voi saada aikaan. Erilaiset suulla aikaansaadut äänet, puhe mukaan lukien on siis Fowleyn osuus "Freak Out" -albumilla. Fowleyn oma tuotanto 60-luvun lopulla oli psykedeelistä poppia, spoken word ja proto-punk. Tämä vuoden 1970 albumi on erilainen. Se on sekoitus hippirokkia, balladeja ja iskelmää ja hieman zappamaista kamaa on mukana myös. Levy on julkaistu alunperin Ruotsissa ja Fowleyn taustalla soittaa ruotsalainen Scorpions. Oudon mielenkiintoinen kokoelma.

Focus - Moving Waves (1971)

Dag Nederland! Focus ja Moving Waves ovat ehdottomasti progen klassikoita. Muistan kun kuuntelimme kaverin kanssa hänen isoveljensä levyjä ja 70-luvun alun Englantilaisten yhtyeiden joukosta hocus pocus pomppasi ylös tämä. Moving Waves on kestänyt aikaa hyvin, jopa paremmin kuin muutamat mahtipontisemmat Englantilaiset tuotokset, nimiä mainitsematta. Tai mainitaan nyt vaikka ELP. MW on raikas progetuulahdus Kanaalin vastakkaiselta rannalta. Koko kääntöpuolen mittainen "Eruption" toimii yhä kuin silloin lähes 40 vuotta sitten. Albumin juhlavuosi tulossa! http://www.youtube.com/watch?v=vx-JzRzsCss

Don Fardon - I've Paid My Dues (1970 Decca)

The Sorrows bändin laulusolistin sooloalbumi. Musiikki on kevyttä soulpoppia. Paikoin saattaa kuulla häivähdyksiä popin psykedeelisestäkin puolesta. Ainakin Tommy Jamesin "I'm Alive" on sellainen biisi. Myös The Moody -soundi kuultaa läpi jossain kohdin. Ei huono. Itse asiassa parempi, kuin mitä muutamat internetistä löytyvät arviot antavat ymmärtää.

Fever Tree - Fever Tree (1968 Uni)

Olen jo pitkään toivonut löytäväni tämän jostain muualta kuin toiselta puolen maapalloa. Löysinkin ja ihan Suomen Turkusta. Hassua on että levyn saapuminen from Turku kesti kauemmin kuin sieltä maapallon toiselta puolelta tavallisesti kestää. Postin työntekijät ovat osittain lakossa vastustaen uutta postilakia, jossa kuka tahansa voi alkaa toimittaa postia. kannatti kuitenkin odottaa. Tämä on erittäin minun makuuni olevaa progressiivista psyckhea. Vahvat happosoundit ja kitara on viritetty sellaiselle taajuudelle, jota en muista kuulleeni. Ps. Tämä ei ole ns. normaali cutout, vaan kulman merkitsemiseen on käytetty pienikokoista marsua tai muuta weaselia. Harvinainen kappale siis....

The Forum - The River Is Wide (1967 Mira)

Lainaan suoraan RYM:sta: "Jonkinlaista skitsofrenista sunshine poppia". Ok, olkoon se riittävä kuvaus tämän albumin sisällölle. Virallisemmin tämä liitetään kastiin: psykedeelinen pop. Oikeasti tämä on... en minä vaan tiedä mitä tämä on! Kakkaa?

Freud Marx Engels & Jung - Takamehtien Mekatähtiä (1988 Megamania)

Kieli (tongue) poskessa tai vaihtoehtoisesti sormi nenässä? tehtyä suomalaista kantrirokkia. No kyllä tämä helposti voittaa alkuperäisen amerikkalaisen kantrin. Takamehtien mekatähtiä = Meka Stars from the Ulthimathe Forhests.