My latest flea catch just for 3 euros. Allmusic review by Jon "Mojo" Mills is unintelligible. He is wrong! Shame on him! I mean this comment by him: "
The fact that Titus Groan tried so hard to be prog is their downfall. As a standard pop record, this could have been great, but the constant twiddling becomes off-putting so quickly, which is a shame. In hindsight, this is an album that is well worth skimming through for the finer moments -- but watch out for the progressive nuances."
Constant twiddling! Ha! I think that as a standard pop record, without "twiddling" this would be like any other, but specifically its "progressive nuances" (twiddling) make it very interesting, authentic, well-balanced and enjoyable. Titus seems to awake reminiscences to amazingly many directions. At least the following bands are mentioned in reviews when concerning Titus Groan: Gryphon, Fruup, Egg, Nucleus, Chicago, Soft Machine, Gentle Giant, Jethro Tull, Czar, Cream, King Crimson, Colosseum and Pretty Things (SF Sorrow). What does this tell us? I haven't the foggiest idea. No, it can't mean that Titus (1970) tried so hard to be prog that had influences from all those bands mentioned. The only evidence of copycatting is a well recognized descending base guitar riff from Chicago's "25 Or 6 To 4" on their "Hall of Bright Carvings" (about at 1.50). (Maybe one "mission impossible" tune too :-)) After all Titus Groan transmits authentic joy of playing without any undesirable over producing. This proto-progish sound just hits me.
Teittepä hyvän työn julkaisessanne tämän uudelleen. Ostin alkuperäisen, paikoin lievästi ripsahtelevan levyn (alkuperäisine liitteineen) pari vuotta sitten kirpputorilta, ja olen toivonut saavani myös virheettömän uuspainoksen. Ex-kuntoisten alkuperäisten hinnat alkoivat jo nousta älyttömyyksiin. Kiitos! Kun kuulin tämän ensimmäisen kerran siis pari vuotta sitten, varsinkin kappale "sinappikäärmeiden sota" (War Of The Mustard Snakes) sai minut, ehkä hieman kevyin perustein ajattelemaan, että kyseessä oli hyvässä mielessä kieli poskessa tehtyä zappaparodiaa, mutta tosiasiassa kyseessä on lapsille ja lapsellisille aikuisille suunnattu musiikillinen matkakertomus. Se on seikkailu, Ynjevi-pojan odysseia oudoissa oloissa, skyllan ja kharybdiksen välissä, ja onnellinen kotiinpaluu hampurilais-suklaamereltä perunan, paistetun makkaran ja äidin lättyjen tuttuuteen. Silti en voi olla huomaamatta albumin tiettyjä ulkokohtaisia zappamaisia...rakenteita, soundeja ja muita äänimaailmoja, ovat ne sitten tahallisia tai tahattomia, tai vain minun kuvittelemiani kytköksiä. Vai ollaanko sitä muuten vaan oltu niin avantgardea, niin avantgardea...? Progressiivista lastenmusiikkia tämä ainakin on varmaan ollut aikanaan. Keskiajalla ajateltiin että lapsi on pieni aikuinen. Matti Ragtime käänsi sen niin, että aikuinen on isokoinen lapsi. Ainakin minun kohdallani se pitää täysin paikkansa. Hassuttelumusaa. https://www.youtube.com/watch?v=Zck2jJsrv-w
