Ramatamin toinen Lp. Kyllä tässä on hyviä hetkiä, kitara soi väliin kuin Hendrixillä. Huuliharppukin toimii. Kokonaisuutta vaivaa kuitenkin jonkinlainen hajanaisuus ja keskinkertaisuus. Aiemmin jossain yhteydessä valitin sitä, että miksi pitää yrittää laittaa samaan pakettiin kaikenlaista erilaista. Minua ainakin miellyttää albumeissa yhtenäisyys, linjakkuus. Tässä sitä ei ole riittävästi. (7,8)
No comments:
Post a Comment