On kauheata nyt paljon paljon myöhemmin huomata että oma silloinen "kulttibiisi" Yellow River olikin humppaa!! Ensimmäinen kosketus kappaleeseen tapahtui vuonna 1970, kun kaverin isosiskolla oli uusi single ja sitä sitten minäkin pääsin kuuntelemaan. Se oli ensimmäinen suuri musiikkikokemus, olin 12 -vuotias. Muistan kuinka opettelin laulun sanat englanniksi Toivelaulukirjasta, istuessani linja-autossa matkalla kotiin maalle lähikaupungin oppikoulusta. Puolessa tunnissa ne ehti oppia niin, että muistan ne nytkin kuin vettä vaan. Ostin toivelaulukirjan aseman R-Kioskista odetellessani linjuria, jota sai odottaa kahden päivinä kaksi tuntia ja kolmen päivinä tunnin. Aamulla kun lähti kouluun 7.10 ja takaisin kotona oli 16.40, niin tiesi käyneensä koulussa. Taisi olla takana legendaarisen, jo eläkkeellä olleen Erkin kirjanpitotunnit, joilla opimme tärkeitä latinan kielisiä lauseita, kuten Non Scholae sed vitae discimus ja Ora et labora, ja siinä välissä myös Debetin ja Kreditin. Pakko kirjata tähän oppineeni myös possessiivisuffiksin tärkeyden. Ei pidä sanoa "Tämä on minun albumi", vaan "Tämä on minun albumini" Tämän allekirjoitan edelleen. Lisäksi ei saanut sanoa : Suomen Tietotoimiston Nuutiset, vaan Suomen Tietotoimiston Uutiset eikä kolmen tuhannen metrin nesteet. Nyt tämä Christie alkaa olla lopussa ja täytyy sanoa, ettei se kovin kaksinen albumi ole. Parhaat palat ovat Yellow River ja San Bernadino. Gotta be free menettelee. Nuo kaksi hittiä (9) yhteensä (7,6).
No comments:
Post a Comment