Ykkösmusiikkiani on edelleen Zappa. Tämä on 500. eli viidessadas albumini blogillani ja tällaisien mailipylvään saavutettuani katson ettei sitä voi juhlistaa mikään muu paremmin kuin Zappan Overnite Sensation. Pieni selitys on paikallaan. Vuonna 1973 olin talvella voittanut bingosta kasettinauhurin ja kaupan päälle Tom Jonesin kasetin. Jossain vaiheessa kaverini Juhan kanssa sovimme että nauhoittaisin tyhjälle kasetille hänen isoveljensä CCR:n albumin.
Nauhoitettuamme sen jäi vielä tilaa ja lisäsimme pari parempaa Beatles -kappaletta, vaikka Beatles ei minua niin kiinnostanutkaan. Kun nauhan lopuun jäi edelleen tilaa, niin Juha sanoi että laitetaan tämä... Se oli Zappan Overnite Sensationilta biisi Fifty-Fifty. Kotona sitten kuuntelin nauhaa ja hyvin pian homma meni niin, että kelasin vain sitä kakkospuolen viimeistä uudelleen ja uudellen. Se oli se Zappan Fifty-Fifty ja sitä kuunnellessani olin ensimmäistä kertaa eläissäni totaalisen ällistynyt ja samantien myyty. En oikein voinut käsittää mitä siinä tapahtui, verrattuna CCR:iin. Joka tapauksessa se oli jotain musiikkia toisesta maailmasta ja sen jälkeen ostin Apostrophen, One Size Fits Allin, Hot Ratsin, ja ehkä FZ:n parhaan albumin Roxy & Elsewheren, plus noin 30 muuta, eikä paluuta ollut. Ensin on edelleen Zappa ja sitten tulevat muut. Täysin subjektiivinen arvioni (10)
No comments:
Post a Comment