Minulle Roxy on yksi Zappan parhaita albumeja. Nimi viittaa eri klubeihin ym. paikkoihin joissa musiikki on äänityetty, se on siis pääosin liveä. Noihin aikoihin Zappan tällä albumilla soittava porukka oli tehnyt paljon keikkaa ja ohjelmisto osattiin selkäytimestä. George Duke (keyboards) on albumilla parhaimmillaan ja hoitaa mallikkaasti myös laulu- ja showpuolta Zappan ja Napoleon Murphy Brockin (sax, flute) kanssa. Muita ovat Tom Fowler (bass), Ruth Underwood (percussion), Jeff Simmons (rythm g, voc), Don Preston (syntetisaattorit), Bruce Fowler ( trombone), Walt Fowler (tumpet), Ralph Humphrey (drums) ja Chester Thompson (drums). Hienot muusikot soittavat (ja tekevät showta) saumattomasti yhteen. Kasvoin lukiovuoteni Zappan kitaran kanssa ja hänen soittonsa ja soundinsa tekivät hänestä maailman parhaan kitaristin, minulle. Musiikki liikkuu jazzfuusion ja funkin liepeillä. Ostin tämän aikoinaan Epesiltä, käydessämme keskikoulun viidenneltä luokkaretkellä Tampereella. Sitä, missä museossa tms. mahdoimme käydä, en muista. Roxya sensijaan en päästänyt käsistäni koko paluumatkan aikana ja mieleen palautuu edelleen se odotuksen jännitys, päästä laittamaan kiekko lautaselle. (9,4)
No comments:
Post a Comment