Erittäin tasokasta progea Amerikasta. Tämä on ilmestynyt niinkin myöhään kuin 1977, jolloin Euroopan puolen proge oli jo punkin myötä tuomittu pompoosiksi mastodonttimusiikiksi. Happy The Man ei sinänsä tuo mitään uutta progeen, mutta jatkaa sen perinteitä mallikkaasti. Musiikki on jazzahtavaa, paikoin Genesikseen ja Cameliin viittaavaa, mutta omaa kuitenkin. Zappaistina kuulen myös joitain zappamaisia juoksutuksia, eikä Gentle Giantkaan ole kovin hakoteillä ja kun edelleen tätä kuuntelen, tulee korviin ilmiselvää italialaista Premieta Forneria Marconia ja Gino Vanellia. No se siitä omaperäisyydestä... Hieno..(9,1)...kuitenkin.
No comments:
Post a Comment