Seitsemänkymmentäluvun alun lukiolaisena, proge, Zappa ja fuusiodiggarina joku Mott The Hoople oli tuomittavaa glamrokkänrollia. Nyt yli viisikymppisenä voin katsoa asiaa avarammalla mielellä. Ehkä. Albumi alkaa Hurriganesien biisillä Keep On Knockin, But You Can't Come In :-) Ian Hunterin bändihän tämä oli. Avartuneisuuteni rajoittuu kyllä nyt siihen, että tämä on Live -albumi ja Livejä harvoin jaksan kuunnella. Okei, on tämä ihan menevää bluespohjaista rockia. Varmaankin bändi on ollut viihdyttävä nimenomaan juuri lavalla, jotain sellaista tästä välittyy. Tätä nimenomaista tapausta olisin tuskin kuitenkaan edes poiminut pois, ellei se olisi ollut edullinen, alkuperäinen Pink Label Island -painos. (7,8)
No comments:
Post a Comment