Yes -yhtyeen kitaristin ensimmäinen sooloalbumi. Kurjimmalta kuulostaa Howen lauluääni. Vähitellen siihen alkaa kuitenkin tottua ja kun se ei enää häiritse, alkaa musiikkikin kuulostaa mukavammalta. Yesmäisiä kuultokuvia lomittuu Howen aikalailla omaperäiseen musiikkiin, joka on tietenkin progressiivistä rokkia. Mukana kavereina mm. Patrick Moratz, Alan White ja Bill Bruford. Pidän tästä enemmän kuin hänen seuraavastaan The Steve Howe Album. (8,6)
No comments:
Post a Comment