Sweetwater on yksi suosikkibändeistäni. Nancy Nevins laulaa juuri kuten pitääkin, välillä jopa kuin Annie Haslam. Tyttö on vasta 17- vuotias, mitä on vaikea uskoa. Toisaalta blogillani esittelemäni Sandy Hurvitz oli upealla debyyttialbumillaan vasta 16-vuotias laulaja, singer-songwriter. Molemmat ovat amerikkalaisen laulukoulun kasvatteja upeimmillaan. Sweetwaterin musiikki luokitellaan RYM:ssa psykeedeliseksi popiksi, mutta se on ihan liian suppeasti sanottu. Musiikissa on elementtejä niin klassisesta kuin folkista, jazzista ja rokista. Yhtye perustettiin 1968 ja se oli yksi Woodstockin esiintyjistä. Yhtyeessä on kahdeksan taitavaa muusikkoa ja sen soitinvalikoima on edustava. Musiikissa on paikoin Santanamaisia piirteitä, joskin vähän matalamman profiilin groovylla. Bändi tosiaan oli koko Woodstockin avaaja hienolla kappaleella Motherless Child (Richie Havens), mutta jäi sitten vähemmälle huomiolle. Mistä syystä, sitä minun on vaikea ymmärtää. Onhan se ykkösluokan 60-luvun lopun hippimusaa. Motherless Child avaa myös tämän albumin. Yhtye menetti Nancy Nevinsin tämän jouduttua pian Woodstockin jälkeen autokolariin ja menetti äänensä. Mielelläni pitäisin yhtyeen ja Nancyn salaisena aarteenani, mutta toisaalta on ilo suositella tätä laadukkaan hippimusiikin ystäville. Kakkospuolen My Chrystal Spider kappaletta kuunnellessa tulee mieleen että onkohan Björk kuunnellut Nancya omaa laulutyyliään kehitellessään. (9,7)
No comments:
Post a Comment