Muistan kuinka silloin -75 kuuntelimme kaverini Juhan kanssa tätä ja analysoimme Rechardtin minimalistista tapaa soittaa kitarasta vain ne tärkeimmät soinnut, jopa sooloissa. Tästä levystä onkin päällimmäinen ajatukseni sen kirkas, paikoin minimalistinen kuulaus ja Pembroken lapsellisehkot sanoitukset. Kaikki iski kohdalleen silloin -75, myös Wigwamin Beingin jälkeinen poikkeava poppipitoisuus tällä albumilla. Levyni alareunassa lukee Nimi 30.7.1975 eli hankinta-ajankohta. (9,1)
No comments:
Post a Comment