Tämä on Safe As Milkin ohella lemppareitani Beefheartilta. Tutustuin kapteeniin aikoinaan Zappan Hot Rats -albumin kautta, jossa hän laulaa ainakin yhdellä raidalla. Hän aloitteli taiteilijanuraansa jo varhain juuri Zappan kaverina. No sitä juttua löytyy netistä. Hot Ratsin jälkeen hankin Bongo Furyn ja sitä tuli kuunneltua paljon. Vasta paljon myöhemmin olen hankkinut miehen sooloja. Pidän tästä paljon verrattuna vaikka Trout Mask Replicaan, joka on aika haastavaa kuunneltavaa. Mirror Man on tasaisempaa jamia, pitkiä kappaleita, joissa samaa teemaa toistetaan ja varioidaan. Pidän tällaisesta etenemistavasta, jossa kappale kehittyy edetessään, aina ei tiedä minne ollaan matkalla, mutta itse matkanteko voi olla hauskaa ja perille tullaan joka tapauksessa. Joskus sulavasti liukuen, toisinaan äkisti töksähtäen. Bluespohjaista, psykedeelistä jazzia edustava albumi nousee arvostamani Zappan parhaiden jazzalbumien rinnalle. Parasta tässä joihinkin muihin Beefheartin albumeihin verrattuna on se, että musiikki ei ole liian vaikeaa. (9,1)
No comments:
Post a Comment