Tullessani yliopistovuosiini, en ollut kuunnellut muutamaan vuoteen musiikkia ja sillä välin ehti tulla Punk, johon en saanut koskaan varsinaista elämyksellistä kosketusta. Samaan aikaan kuitenkin tulivat suomalainen uusi musiikki etunenässä Hassisen Kone. Porukka tai ainakin Riku eli "Pena" kuunteli Hassisen konetta ja pelle Miljoonaa ja siinä sivussa opin itsekin pitämään niistä. Täältä tullaan Venäjä oli kova ja "syvällinen" uusi sana. Koneen musiikissa on mielenkiintoinen rytmiikka, paikoin jopa zappamainen. Se ehkä miellytti, oli jotenkin tuttua siihen nähden mihin muinaisuudessa eli 3-4 vuotta aiemmin olin jäänyt. Armeijan käyminen tuossa välissä katkaisi napanuoran tehokkaasti. Sinä aikana en tienyt musiikista kuin että Elvis kuoli alokasaikanani. Vuonna 1980 oli Hassisen Kone ja samoihin aikoihin vaikutti myös Pelle ja Moottoritie on kuuma. Hassinen on tietysti postpunkkia, jossa myös sanomalla on tärkeä osa. Tämä on viimeinen Koneen albumi ja jota en tunne sillä tavalla kovin omakseni, verrattuna ekaan. Rehellisyyden nimissä on tätä kuunnellessani todettava jonkinlainen itsetehosteinen teennäisyys ja pompöösi vaikutelma. Voin olla väärässä, mutta minulle se nyt tulee läpi. Silti pidän tästäkin. Aikakutensa perussuomalainen maailma ja sielunmaisema. Saundit ovat upean omat, niistä suurin kiitos. (8,2)
No comments:
Post a Comment