En ole koskaan päässyt täysin sinuiksi tämän kanssa. Syitä on vaikea selittää. Yksi on kuitenkin laulajan ääni. Toiseksi musiikki vaikuttaa jotenkin teennäiseltä. Siinä on tuon ajan perusjutut periaatteessa hallinnassa, mutta tulle sellainen olo, että juttuja tehdään liian tietoisesti ja kun syvemmät ideat jäävät ohuiksi, on lopputulos teennäinen. Kakkospuolen mittainen nimikappale koettaa päästä jonkinlaiseen jammailuun, mutta ei sittenkään irtoa. Ikäänkuin kukaan ei uskaltaisi ottaa vastuuta siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Siksi hiljaiset väliosat jäävät merkitystä vaille ja kun palataan takaisin perusteemaan, se on saman kertausta ilman kunnollista lopputulosta. Pelkkä erikoisuuden tavoittelu ei riitä. Musiikillinen sanoma jää ohkaiseksi. Bändi toi kuitenkin tällä uutta hevimpää tyyliä asicrokkiin ja siinä kai sen suurin merkitys jatkolle. (7,9)
No comments:
Post a Comment