Saksalaista progressiivista hapankaalirokkia. Ihan oikeesti. Krautrock nimenä 60-luvun lopun ja 70-luvun alun kokeelliselle rokille on englantilainen keksintö. Englantilainen lehdistö alkoi kutsua musiikkia hapankaalirokiksi. Hapankaali on alkukielellä "Sauerkraut" ja siitä se sitten lyheni pelkäksi "Krautiksi". Olen muuten niitä harvoja, jotka pitävät hapankaalista. Tai en ainakaan tunne toista, joka olisi julkisesti myöntänyt asian. Syön sitä ehkä lootan kuussa. Hapankaali on paitsi herkullista, niin terveellistä sillä se mm. edesauttaa c-vitamiinin imeytymistä ruuasta verenkiertoon. Otan myös B-vitamiinini miellyttävässä nestemäisessä muodossa :-) Opin syömään hapankaalia opiskeluaikoina Raumalla, Pizzeria Rivierassa, jossa paikallinen "Pietro Sardini" tarjosi pizzaa odotellessa pienestä kiposta jotain herkullista mössöä, josta jäi aina puoli desiä lientä pohjalle ja jonka kulautin herkkusuuna aina lopuksi kurkusta alas. Vaikka kuinka kyselin mitä se "salaatti" on, en koskaan saanut vastausta. Vasta vuosia myöhemmin, kun sattumalta ostin kokeeksi kaupasta hapankaalia, tapahtui dejavuu ja olin hetkessä Rivierassa. Takaisin tähän albumiin...! Olen kuunnellut sitä tässä kirjoittaessani ja vaikutelma on erittäin positiivinen. Laulajan ääni miellyttää eniten, mutta myös koko bändi on ajan tasalla. Musiikki on melko suoraviivaista rokkia, johon ujutetaan progekikkoja, mutta ei päällelimattuun tapaan, vaan että koko hommasta välittyy aito vaikutelma. Yhtye on perustettu vuonna 1969, mutta ekan albumin he tekivät vasta 1972 ja tämä on heidän neljäntensä. Pidän täsätä vakavan kepeästä saundista. (8,6) JK taas. Pietro Sardini oli pizzerian tummahiuksinen ja italialaisen näköinen työntekijä, ja opiskelukaverit, jotka olivat ennen minua ehtineet löytää kaupungin ainoan pizzerian vuonna 1978, huijasivat minua luulemaan suomalaista Pekka.. S. Jotain... italiaano- Pietroksi. No sitten oli joillain hauskaa, kun aloin jutella Pietrolle englanniksi ja toinen ei muka osannut muuta kuin "Italiaa". Kaiken tämän jälkeen... taidanpa katsella Krautrokkia ilman ennakkoluuloja. Luultavasti, jos pizzerian isäntä olisi tarjonnut hapankaalia ihan sillä nimellä, olisin sanonut kiitos ei. Samalla tavalla tulisi asennoitua tähän musiikkiin, ilman vahingollista ennakkoluuloa. Albumin toinen puoli on ekaa vielä hienompi, sillä nyt ollaan jo progen alkulähteillä. I presume. Siis (8,8) JK jälleen: Taisin yleisimmin ottaa Frutti Di Maret mutta muistan että "Pena" halusi aina Operan, jossa oli Kaprista. No hänellä olikin aina hieman hienompi valkeakoskinen makunsa :-)
No comments:
Post a Comment