Tästä urakkauuntelusta taitaa olla yllättävääkin hyötyä. En ole koskaan erityisemmin osannut pitää Little Feat yhtyeestä. Omistin jo 70-luvulla Feats Don't Fail Me Now -albumin ja vaikka kuinka yritin, niin en päässyt siihen sisään. Paljon myöhemmin löysin Last World Recordin, mutta sekin jäi hyvin vähälle kuuntelulle. Mikä musiikissa tökkii? Yksi on tuo kitarasoundi, joka on seuraavaksi kamalin slidekitaran jälkeen. Nyt vasta hoksaan toisen ja yleisemmän yhteisen nimittäjän ja se on Southern Rock. Kun katson RYM:sta Southern Rock yhtyeiden listaa, huomaan että juuri noita en yleensä kuuntele, poikkeuksena satunnaisesti Allman Brothers. Alussa mainitsemani yllättävän hyödyn oli tarkoitus viitata siihen, että tämä vähän varhaisempi albumi miellyttää minua yllättäen, alussa... Mutta ei sittenkään, kyllä se sama epäpitämisen tunne nousee kohti kurkunkantta neulan edetessä. Ei auta edes se bändiä ovat olleet perustamassa ex-zappalaiset Lowell George ja Roy Estrada. Sorry kaikki Southern Rokin ystävät. Tiedättekö muuten kuinka pitkän matkan neula kulkee LP-levyn yhden puolen kuuntelun aikana? Oikea vastaus tulee myöhemmin.
No comments:
Post a Comment