Slow Motionia ei noteerata kovin korkealle noin yleisesti. En täysin ymmärrä asiaa, sillä albumilla on hyviä biisejä kuten Grasshopper. Kappale kaivaa esiin jotain etäistä dejavuuta ja on harmillista kun ei saa kiinni. Toisaalta se voi olla koko jutun onnellinen piirre. Asia voi olla niin, että kappaleessa on onnistuttu kokoamaan samaan pakettiin kaikki sellainen, mistä minun "nostalgia ei mistään" aistini saa reseptoreihinsa liikuntaa. Grasshopper on toisaalta aika outo erilainen kappale ykköspuolen perusrokin seassa. Kakkospuolen avaava Bedtime Bone on jo enemmän progea. Rainbow eyes toimii vähän samaan tapaan kuin Grasshopperkin, melodinen, lyyrinen, yksinkertaisuudessaan kaunis kappale. Mainitsemieni kolmen kappaleen vuoksi albumista kannattaa maksaa se kymppi, jolla sitä on tarjolla vinyylinä siellä täällä. (8)
No comments:
Post a Comment