Mitä pitäisi ajatella viisikymppisestä miehestä joka
kuuntelee vakavissaan? 40 vuotta vanhaa nuoriso-
musiikkia? Itsetutkiskelun paikka. Turhautumisvaihe?
Nuorisomusiikin kuuntelun pitäisi loppua siihen kun
mies menee armeijaan. Niin minulla loppuikin ja taakse
katsoessani naureskelin itsekseni "syvällisille" progeteoksille,
psykedeeliselle hölynpölylle ja "älykkäälle" fuusiolle. Näin
ne ihan uudessa valossa. Nehän ovat sellaisen ihmisen
musiikkia, jonka maailmankuva on vasta kehittymässä.
Mistä on kyse, kun mies kolmekymmentä vuotta
myöhemmin hurahtaa takaisin siihen vanhaan? Siitäkö,
että nyt on varaa ostaa nekin levyt, mitä silloin
ei voinut, ja maksaa enemmänkin, toisen
samanlaisen hölmön havitellessa samaa "kadonnutta
psykehelmeä", joka on saatava? Sitäkö, etttä uskoo
tosissaan jotain ehdottoman tärkeää ja ainutlaatuista
jääneen kuulematta? Itseruoskintaa ja kurinpalautusta.
Tarjotkoot sitä sukulaismies Gothoni.
No comments:
Post a Comment