Kuuntelin muutaman päivän Palancen pianonsoittoa ja ihmettelin paikallisista taikuria. Juuri kun aloin olla saanut kylläkseni Bagdadin kahvia, kurvasi neiti Jones armollisesti pihaan ja poimi minut mustaan Golfiinsa. Suuntasimme kohti Kaliforniaa. Matkalla mietin miten hän mahtoi ahtautua ratin taakse, kun hän myönsikin tarvitsevansa minua vain trasselijussikseen. Iltahämärissä heräsin oudon psykedeeliseen tunteeseen. Tumma neiti Jones vieressäni mustassa Golfissa ja edessä iltauringon punaamaa taivasta vasten häämötti punamullalla maalattu lato. Wish you were... kuului ladosta ja huomasin Golfin sijasta istuvanikin urheilumallisessa Sciroccossa, vieressäni blondi hiukset nutturalla, vaaleassa kurvikkaassa mekossaan, Kalifornian rajakyltin vilahtaessa ohi nopeammin kuin ehdin lukea. Mutta minä tiesin, tiesin olevani kotona. Tuo siunattu psykedeelinen lato ja lampaat laiduntamassa pihalla. Olisinpa ollut täällä jo aiemmin, ehkä olinkin. Tutunnäköinen täplikäs lammaskoira katsoi minua kuin olisi muistanut. Parasta tanssimusiikkia yli 500 mailiin, huuteli outo kaljuuntunut barettipäinen mies hiussolkineen ja ojensi hitaasti kätensä minua kohti. Money... payment... En tiennyt kuka tuo blondi oli, mutta noustuaan verenpunaisesta Sciroccostaan, auringonlaskun punertaessä hänen hiuksiaan, tunsin voivani, pienen pyörryttävän, ikuisen hetken ajaksi pysäyttäää tuon valon hänen hiuksilleen. Shine On.. Blondinainen tarttui minuun, ohjasi sisään valssiin ja me pyörimme, pyörimme, pyörimme, pyörimme... vaimeaan... alakuloiseen hyräilyyn... i'm just another brick in the wall.. ja seinälautaan oli maalattu musta ruusu... same old fear..wish i was there...
No comments:
Post a Comment