Jos aikalaishuhut olisivat pitäneet paikkansa, niin Rick Wakeman olisi kuollut jo 70-luvulla yleiseen heikkouteen ja eteerisyyteen. Taisi olla myyntikikka. Olikos se Kristian, joka koetti samaa hukkuen kesken parhaan uransa niin kuin sitten tekikin. Eipäs tehnytkään, vaan ihan mukava musiikkia hukkumisensa jälkeenkin. Olenkohan nyt tässä pikku flunssassa ihan oikeassa miehessä. Rick Weakman.. siis Wakeman heräsi kumminkin ja keikkailee edelleen noissa Aidensfieldin pubeissa. Kantapubi on tietenkin Oscarin ja Ginan. "When I recorded the moog solo on Merlin the Magigian I was struggling to make it happen in frustration crossed the road from the studio on the main bar at Morgan Studios and downed five treble scotches in quick succesion. I then returned to the studio and played the solo. I then don't remember too much". Edellinen lainaus on netistä. Sen todenperäisyys on luonnollisesti lukijan tarkistamisen varassa. Nämä artistien sanomathan ovat tärkeimmästä päästä tarkistettavia maailmankaikkeuden asioita. Itse asiaan kun pääsen ehkä jossain vaiheessa eli nyt juuri, tälllä nimenomaisella kellonlyömän hetkellä, niin.... taisin jo unohtaa mitä piti sanomani. Niin... Rick Weakman on tällä albumilla ihan omalla tasollaan. Ei tätä kukaan muu nykyaikana jaksa kuunnella kuin MINÄ ja joku muu, ehkä. (8,4)
No comments:
Post a Comment