Tutustin Van Der Graafiin vasta muutamia vuosia sitten ystäväni Jukan opastuksella. Oli muuten outo tapaus sinänsä, minkä kirjaan nyt tähän. Olin juuri netissä seikkailtuani osunut tähän VDGG yhtyeeseen ja soitin melkein saman tein Jukalle, kysyäkseni mitä hän tietää tästä minut ammoin ohittaneesta bändistä. Mies oli liikkeellä autollaan, tulossa Tampereelta ja meni muutamaksi toviksi hiljaiseksi. Ihmettelin itsekin hetken, hetken taukoa, kun hän kertoi olleensa juuri FM-musiikissa ja ostaneensa minulle lahjaksi VDGG:n CD:n. Sitten oli ninun vuoroni äimistyä. Yliluonnollisempiin sattumiin uskova voisi keksiä tämän perusteella mitä vain hurjaa. Minusta se oli hieno osoitus paitsi paljon hoetusta maailman pienuudesta, niin myös ajatusmaailmamme pienuudesta. Tähän asti kirjoitettuani, täytyy todeta että VDGG kuulostaa paljon paremmalta tältä mustalta muovilta soitettuna kuin siltä kirkkaalta pieneltä. Tämä ei muuten ollut se levy CD:nä jonka Jukka osti. Minulla on useita yhtyeen albumeja CD:nä muttei tätä ja tietenkin juuri tämä juuri nyt tuntuu paremmalta kuin muut. En ole ollut yhtyeen fani, mutta onko se sitten tämä vinyylisaundi, joka saa tähän perustavaa ulottuvuutta, VDGG tuntuu tällä hetkellä paremmalta kuin koskaan. Progressiivista rockia. (8,7)
No comments:
Post a Comment