En ole niitä vannoutuneimpia Byrds faneja, mutta tätä albumia kehtaa kuunnella. Byrdsillä on minun korvissani se ongelma, että he ikäänkuin pidättelevät, kulkevat varpaillaan kappaleesta toiseen. Välittyy omituinen tunne, että laulaja laulaa sisäänpäin paitsi Hendrixin kappaleella Hey Joe, joka ei sitten taas Byrds-versiona ole kummoinen. No toisaalta musiikkihan on folkpohjaista ja soundit sen mukaiset. Kokonaisuudessaan voi puhua pehmeästä psykedeelisestä folkrokista. Negatiivista kritiikkiäni lieventää se tosiseikka, että albumi on julkaistu jo vuonna 1966. Parhaat kappaleet ovat I see you ja Eight miles high. Oikeastaan minua hieman harmittaa, sillä haluaisin pitää enemmän Byrdseistä, mutta kun se jää siihen hilkulle. Jotain jää puuttumaan. (8,2)
No comments:
Post a Comment