David Bowie - Ziggy Stardust (1972 RCA)

Kuutamoinen päiväuni, Tähtimies, Lady Tähtipöly, Tähti, Ziggy Tähtisumu. Bowie tekee tässä Rock'n roll itsemurhaa, muttei onnistu, koska löytyy aina senverran keskenkasvuista kasvulaustaa johon ufomiesmystiikka uppoaa. Itsekin olin sitä, sillä Starman meni suoraan teinin sieluun. Se on ainoa syy omistaa albumi. Nytkin se kelpaa, mutta kolmen minuutin jälkeen ilmenee pientä vaivautunutta epävarmuutta. Kolmen minuutin biisitä tehty 4.10:n. Luulen että tämä on niin brittiyteen ja aikaan liittyvä albumi, ettei sen ylistykseen ole ainakaan minulla eväitä. Tylsää puolimusiikkia. Bluffi koko mies. Ehkä yliarvostetuin feikki populaarimusiikin historiassa. Hämää androgyynillä imagollaan. Ziggy Tähtihölynpölyn nousu ja tuho sekä Marsin hämähäkit. Huh..hah... Edes kehuttu kansikuva ei saa aikaan yhtään syvempää ahaaa-elämystä. Pakotin itseni kuuntelemaan tämän kokonaan. Koville otti, mutta jos arviointityylini ei totutusta huomattavasti jatkossa muutu, niin saatoin selvitä siitä ilman suurempia vaurioita. (7,5)