Tämä on se varhainen Jethro Tull -albumi, joka ei koskaan osunut kohdalle ja myöhemminkään ei ollut hankintalistalla, koska asiasta paremmin tietävät kertoivat ettei se ole oikein mitään. Yhden lempijethroni Stand Upin jälkeen ilmestynyt Benefit osittautuu henkilökohtaiseksi lähes lost gemikseni. Ostin sen vasta hiljan. Rokkaavampi kuin Stand Up, mutta samalla särmikkäämpi ja sitä kautta kuin uudistunut Stand Up. Terävät kitarasoundit saattoivat pelottaa pehmeätunnelmaisen Stand Upin innoittamat. Kuten minut, välikorvitse. Albumilla ei ole yhtään varsinaista ylös pomppaavaa biisiä, joten siksi ymmärrän albumiin mahdollisesti kohdistuvan aliarvostuksen. Sanoisinko näin, että silloinkin kun JT on odotuksiin nähden vähän alavireessä, on se parempi kuin moni aikalainen ns. progebändi. Albumi tuntuu jakavan mielipiteet juuri sen mukaan että odotukset Stand Upin jälkeen olivat suuret ja toisaalta ne, jotka kuulivat tämän ennen edellä mainittuja ja menettivät sielunsa juuri tälle. Usein se onkin juurio niin, että mikä oli se minun ja sinun ensimmäinen "rakkaus" niin sitähän ei ylitä mikään eikä kukaan toinen.
No comments:
Post a Comment