Alkupuoli oli kiinnostavaa pianovetoista kamarimusiikkia, mutta ikävä kyllä tyyli vaihtuu puolivälissä pateettiseen junnaukseen. Vapaasta ilottelusta siirrytään veturimiehen iso viitoseen rasvakannuun ja "Seuraavaksi Karkku", jossa emme valitettavasti pysähdy. Tämän retken parhaat tienvarsimaisemat ovat keväisen vihreät ja mustavalkoiset ayshirepellot, joista yhdellä Lulubelle III märehtii ikuista psykedeelistä apettaan ja kuin ihmeen kautta muuttaa sen jumallalliseksi valkoiseksi elämän eliksiiriksi. Maito. Pötsi on maailman paras keksintö. Alussa jumala ajatteli, ensin luon ihmisen ja heti perään pötsin. Seuraavaksi laitan jonkin otuksen meren syvimpään kohtaan, pimeyteen. Ansaitkoon sen. Veturimieheksi en sentään ketään, olenhan hyvä. Huumorimiehenä laitankin vielä piloillani ihmiselle umpisuolen ja häntäluun, niin luulevat, että ovat vaikka kehittyneet apinasta. Siinä sitten hauskaa piisaa parin ikuisuuden verran. (8)
No comments:
Post a Comment