Albumi on Renaissancen neljäs kokoonpanolla, jossa Annie Haslam on mukana. Scheherazade oli pitkään ainoa älppärini yhtyeeltä. Myöhemmin ostin liven Carnegie Hall ja vasta paljon myöhemmin Relfin sisarusten, Hawkenin ym. Renaissancen vuodelta -69. Nyt soiva S oli minun Renaissanceni, mutta ihastuin tuohon ekaan ja se muutti suhtautumistani tähän Haslam aikakauteen hieman negatiivisempaan suuntaan. S:n arvo palautuu kuitenkin tätä kuunnellessa oikealle paikalleen, lähelle yhtyeen huippua. Onko tämä vähän liian hienoa taideprogea? Siksikö se eka tuntuu kuitenkin paremmalta. Soundit ovat erilaiset. (8,9)
No comments:
Post a Comment