Ei mitään käsitystä minkä tai kenen vuoksi tätä teennäistä sontaa on yleensä vaivauduttu tekemään. Todennäköisesti narsistinen, itseään tosi fiksuna pitävä Bryan -poika ihan itseään varten. Mutta että vielä levylle asti. Saksofonistikin piipittää soittimensa läpi kuin olisi haettu sessiota varten lainaan paikallisen musiikkiopiston ekalta vuosikurssilta. Vai onko se melodica? Keskinkinkertaisen muusikkouden ylistyslaulu tai tekotaiteellinen tyhjyys. Vähän ranskaksi väliin ja siirapoitu Madeleine -leivos näytille. Bryanin vibraatto vetää lähes vertoja Neumannin vastaavalle. On sentään laittanut kansitekstiin Vocals sanan tilalle Voices. Piste rehellisyydestä. Loppuhetkillä minut valtaa epäilys että olen totaalisesti väärässä tämän suhteen. Ymmärrykseni ei vain ole virittäytynyt sopivalle aallonpituudelle. Jos jokin muuttuu oleellisesti, lupaan palata rikospaikalle ja tunnustaa syntini.
No comments:
Post a Comment