Suomalaista angstikantria.
----------------------------
Katto vuotaa ehjää aitaa ei näy
vaimo sairastaa se kalliiksi käy
vanhin poika linnaa viis vuotta sai
juovuspäissään jonkun runteli kai.
Mutt turha surra on
kai tästä jotenkin ehkä vielä selvitään
siis kaikki on okei vaikka halla sadon vei
Ei lypsä lehmä kettu kanani vei
renki lähti, palkkaa saanut hän ei
päreet nurkassa nyt palavat vaan
sähkölaskua en voi maksaakaan.
Mutta turha surra...
siis kaikki on okei, vielä tässä kävellään
paloi aitta kirveellä mä käteeni löin
kynnöt kaakkini mä halvalla möin
nuorin poikani niin jäi luokalleen hän
koira kuoli menetin ystävän
kai turha surra on...
turhaa lie vielä käydä valittamaan
mut lisää yksi vuori vaan ja silloin tarpeeks saan
itseni vedän hirteen roikkumaan.
-----------------
....kieli poskessa ilmeisesti
--------------------------------
On tässä paljon muutakin. On on. Ensi kuulemalta vain nauratti. Toiselta kuulemalta enää hymyilytti. Kolmannen jälkeen menetin kait järkeni ja nyt mieli (jos olisin idealisti, sanoisin sielu) huutaa lisää kuuntelemaan. Omituisella tavalla koukuttava tappaus tää Sarjanen. Vinyylinä tämä on harvinainen ja vaikka blogini on tarkoitettu niille, niin muutamia poikkeuksia on pakko laittaa niin sanotusti vahvistamaan sääntö. Näitä näkyi marketin halpakorissa useampikin hintaa 3e. Hae ihmeessä pois.
------------
jk. Kun taas eräänä päivänä jätän taas tuon progepaskan hautumaan ja keräämään ammoniakkia mahdollisia tulevia vuosia varten (edellisen kaltaiseen neljännesvuosisataan ei tosin ole varaa), siirryn sarjakuuntelemaan tätä Sarjasta. Unohdat takuulla pintapuhtaan Kari Tapion kun kuulet tämän.
No comments:
Post a Comment