Progressiivista eli edityksellistä rokkia ajalta, jolloin edistyksellinen rokki merkitsi vain päälle- liimattua leimaa. Tämä on The Enidin debyyttialbumi, mutta en tiedä mikä merkitys sillä on että on debyytti. Albumi on aika sekalainen kokoelma Richard Clyderman -tyyppisestä flyygelimusiikista mukasinfoniseen rokkiin, mutta toisaalta joissain väleissä noustaan ihan huippuun ja concrete-progeen. Välillä kuulostaa halvalta kopiolta, mutta kyllä tätä jostain sairaasta syystä silti jaksaa kummasti kuunnella. Se mainitsemani sairas syy on se, että kun on kasvanut iässä 14-18 progeen, niin kaikki progeen vivahtava on hyvää.
No comments:
Post a Comment