Hieman erikoinen tapaus. Albumi alkaa melko turhauttavalla perusrokilla, mutta vaihtuu pian biisissä progahtavaan funkjazziin. Kokonaisuudessaan albumi on kokoelma eri muusiikkityylejä. Konseptimiehenä tällainen all sorts suklaarasia ei aluksi miellyttänyt, mutta kun jaksaa kuunnella niin jokin juju tästä löytyy. Musiikki on erittäin hyvin soitettua ja esim. kappaleesta Fever on paras kuulemani versio. Taustalla on Al Kooper. Frank Ruby ja John Paul Fetta ovat hänen muusikot hänen joukkiostaan muista yhteyksistä. Kitarapuoli on parasta albumilla. En ole ottanut selkoa päästiinkö näistä DJ -promoista isompaan levitykseen asti. Jos allekirjoittaa Forrest Gumbin suklaarasiafilosofian, niin tämä on sarja mukavia yllätyksiä.
No comments:
Post a Comment