Sisältää sitä sun tätä. On bluesia, kantria, irlantilaista kansanmusiikkia, jazz-rock fuusiota ja suoraa rokkia. Melkoinen sekoitus josta en pitänyt ensimmäisellä aikanaan kuuntelukerralla, mutta nyt tämä älytön sarjakuuntelu lie tehnyt tehtävänsä. En tiedä miten ja mitä se merkitsee, mutta tämä kuulostaa ihan erilaiselta kuin viimeksi, paljon paremmalta, mielenkiintoiselta. Mihinkään suuriin ylistylauluihin ei ole tarvetta mutta... Tätä voisi kai oikealla syyllä kutsua progressiiviseksi musiikiksi. Iso porukka ja laaja soitinvalikoima aina säkkipillistä lähtien. Täytyy laittaa uudelleen kuunneltavien kasaan. Kuunneltuani tämän nyt loppuun, on todettava että kyseessä on poikkeuksellisen hieno albumi ottaen huomioon sen että on niin huonosti tunnettu.
No comments:
Post a Comment