Tässä esimerkki siitä, ettei kannata uskoa sitä, mitä RYM:ssä tai vastaavissa sanotaan. Useampi haukkui tämän selkein sävelin. Olin teini-iässä suuri ELP fani, mm. Tarkus ja Brain Salad... olivat ykkösjuttuja. The Nicea olen koettanut ymmärtää myöhemmin ja onnistunut siinä odotusten mukaisesti. Minusta on kuulostanut siltä, että osa sen tuotanto on epätasaista. Voi odottaa joko erinomaista tai sitten lähes roskaa. The Nice latelee tässä mm. Tim Hardinia, Bob Dylania, Tchaikovskai ja Bernsteinia. Kuulostaa ihan mukavalta progelta. Lunttaamani arviot puhuivat tämän kohdalla tuotteesta, jolla bändin senhetken suosiosta koetettiin lypsää viimeisetkin irtopisarat. Luultavasti niin olikin. Siitä huolimatta The Nice soundi kelpaa minulle. Nauhoitukset ovat livejä ja suurimmaksi osaksi jo vuodelta 1969, vaikka albumi julkaistiinkin 1971. Toisin kuin vaikka Yesin, Nicen soundi on särmikästä garageprogea.
No comments:
Post a Comment