Periaatteessa kovat kaverit mesissä: Downes, Howe (Yes), Palmer(ELP) ja Wetton (King Krimson), mutta en minä tätä progressiivisena rockina pidä, vaikka RYM niin väittää. Pikemminkin tämä on tylsää AORrää, josta tulee paikoin mieleen ruotsalainen Europe ja Final Countdown. Vanhojen progemiesten nolo countdown tässä onkin alkamassa. Roger Deanin lapsellinen kansi tukee hyvin noloa tunnelmaa.