Fuzzy kitara soi paikoin hienosti tuoden alun soulahtavaan soundiin psykedeelistä särmää. Tumman lauluäänen luulisi jos ei tietäisi, kuuluvan tummalle miehelle. Psyken jälkeen jatkuu brasstaustaisella tummalla soulahtavalla rokilla. Kyseessä on Terencen ainut albumi eikä sen kansitiedoista selviä onko se yhtyeen vai kannessa olevan miehen nimi. Tarttee tutkia. Kitaristi joka tapauksessa esittää albumin parasta osaamista ja varastaa välillä shown sumeine kitaroineen. Hyvä niin. Hammond-urut ovat myös oleellinen osa saundia ja saavat jopa ainakin yhden lyhyen ja hauskan soolohetkenkin. Laatumusaa ja löytyy CD:lläkin.
tästä osoitteesta löytyy reviewiä: http://www.lefthip.com/albums/1182
No comments:
Post a Comment