En ole koskaan erityisemmin pitänyt Trafficista saati Winwoodista ja Capaldista erikseenkään. Pitäisinkö sitten tämän jälkeenkään? No kerronpa.. Eka puoli alkaa melko medicoresti. Mutta sitten tulee 11-minuuttinen kappale Dream Gerrard, joka on aivan uskomattoman hyvä. Juuri sellaista musiikkia jota haluan kuunnella ja kuuntelisin kyllästymättä. Tulee mieleen Mandrillin Africus retrospectus. Sitten alkaa pelottaa mitä seuraa. Yllätys jatkuu, sillä ekan puolen kolmas ja viimeinen Graveyard People on hieno myös. Musiikki on jazzpohjaista progea muodossa jossa en ole sitä ennen kuullut. Toinen puoli jatkaa jossain määrin noiden kahden kappaleen linjaa, mutta jää niiden tasosta. Se ei ole ihme. Ihme olisi jos koko albumi olisi samaa laatua kuin tuo ekan puolen 17 minuuttia. On myönnettävä että Trafficin tuotanto ei ole minulle kovin tuttua. Minulla pitäisi olla yksi kokoelma-albumi, mutta en ole ilmeisesti laittanut blogille. Mikä moka että ole kai lähinnä Winwoodin jonkin soololevyn kautta tuominnut koko Trafficin.
No comments:
Post a Comment