Ostin tämän ilmestymisvuonna 1980 jolloin muut kiireet olivat edellisen kolmen vuoden ajan vieneet minulta kaikenlaisen musiikin kuuntelun. Petyin Dramaan tuolloin, koska se oli mielestäni mennyt liian kaupalliseen suuntaan ja ajan henkeen. Pian tämän jälkeen siirryi klassiseen ja sieltä löysin Igorin. Nyt kuunnellessa täytyy todeta, että olin tuolloin 1980 ehkä hieman liian tyly tälle. Dramassa on paljon vanhaa Yesiä, toki sovitettuna alkavan vuosikymmenen vaatimuksiin. Tämä on loppujen lopuksi yllättävän kelvollista idiootimmankin progeheadin korville. Aina tämä tuon ajan Pinkkarit hakkaa.
No comments:
Post a Comment