Härmän peitosta. Hieno urkusoundi! Tämä bambumusiikki on jollain oudolla tavalla kiehtovaa ja omaperäistä. Perustaltaan se on rokkia ja kantria mausteina bluesia, jazzia ja folkia. Kaikkea tätä kannattelee hämähäkin riippulangan ohut psykedeelinen tunnelma. Ajoittain tunkee läpi tunne että albumia on tehty fiksulla huumorilla kieli poskessa, mutta heti perään tulee vahva tunne hienosta sävellytyöstä ja muusikoudesta. Pojat ovat ehkä perustaneet ensin bambuviljelmän.
Kato vei kuitenkin sadon ja tulevat seiväshyppyseipäät, jollaisella minäkin, kaikenlaista yleisurheilua harrastavana, kun ei ollut tietokonetta, 70-luvulla aloin hypätä, kun vanha leipävarras ei enää riittänyt. Leipävarras riitti kuitenkin 220 cm:n korkuisten korkeushyppytelineitteni maksimiin eli rima päihin ja yli. Niin... siis, tornado tai heinäsirkat, jompikumpi, pyyhkäisivät yli bambupellon, eikä siitä enää löytynyt edes ongenvapaa. Mutta pojat eivät lannistuneet, monilahjakkuuksina päättivät vaihtaa vaihtaa nopeasti musiikkibisnekseen hankkimalla ensin asianmukaiset kuteet. Eteenpäin, sanoi hippi bambupellossa. Olipa hauska?
No comments:
Post a Comment