Ensimmäisiä ellei ensimmäinen sinfonista rokkia edustanut albumi. Vuosi on 1968. Nicen eli Emersonin pohjalta myöhemmin koottu Emerson, Lake & Palmer oli ja on yksi eniten pitämistäni progebändeistä. Emerson tässäkin on varsinainen moottori ja koska hänellä mitä ilmeisemmin on taustalla klassinen pianokoulutus, menee homma mielestäni välillä liikaa omien taitojen esittelyyn, jolloin tuloksena on vähän itsetarkoituksellista kikkailua. Toki, kyllähän Sibeliuksen Karelia -sarjan Intermezzoa on aina yhtä kiva kuulla. Muut kappaleet on merkitty omiin nimiin, vaikka joissain kohdin selvästi on lainailtu vanhojen klassisten säveltäjien aivoituksia. Voisi olla siinä kohtaa edes maininta Inspired By... Onneksi psykedeelinen soundipuoli pysyy mukana, muuten tämä voisi olla vähän tylsää: "Hei, me kikkaillaan klassista musiikkia rokkina." On tämä kaiken edellisen jälkeenkin kuitenkin mielestäni hieno albumi.
No comments:
Post a Comment