http://www.youtube.com/watch?v=Z2Q6nUwJGD4&feature=relatedNyt tuli sitten selvitettyä empiirisesti sekin asia, että pahimman luokan vinyyliholistin "ei enää ikinä" on noin kolme viikkoa. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin on tullut tässä välilläkin käytyä kaapilla ja laitettua muutama albumi tuonne edelle väliin, ottamalla jotain pois ja toista tilalle. Addikti kyllä keksii kaikenlaisia kiertoteitä ettei kukaan huomaisi. Haikaran eka on nyt siis tässä virallisena uudelleenjulkaisuna by saksalainen Mayfair Music. Haikara taitaa olla niitä viimeisiä maailmallakin progeharrastajien parissa löydettyjä albumeja, jotka ovat nousseet jonkinlaiseen kulttiasemaan. Levyn kaksi ensimmäistä kappaletta eivät nosta kovin suuria odotuksia jatkolta, mutta onneksi se on vain hämäystä. Kolmas kappale "Yksi maa yksi kansa" on hyvä ja kiakkospuolen kymmenminuuttiset nostavat koko albumin korvissani riittävälle tasolle. Muutamat yhtyeen tuotantoa paremmin tuntevat ovat sitä mieltä että heidän toinen albuminsa on tätä vielä parempi. Jotain kertoo, joko suomalaisen progen tietämykseni tasostani tai yhtyeestä se, että törmäsin siihen ekan kerran brasilialaisella prognotfrog -sivustolla. Haikaran musiikki on omaperäistä. Jopa outoa, mikä on pelkkää plussaa. Jos ja kun ollaan ihan rehellisiä, niin sävellykset ja soittamisen taso eivät ole ihan huippua, mutta se ei aina näissä tapauksissa ole haitaksi. Ei ainakaan mene ylisoittamiseski ja ylituottamiseksi. Tässä on yksi aito tekele suomalaista progressiivista rokkia a/o/i/udoimmillaan. Kansikuva on mielenkiintoisen humoristinen. Puolessa suomalaisisa kodeista taitaa olla seinällä jonkinasteinen hirvitaulu, ja tässä se onkin otettu tutuksi lähtökohdaksi. Ruskametsää, suomen ajokoiran kanssa kulkevaa metsästäjää ja tunturimaista horisonttia lukuun ottamatta kaikki muu onkin pelkkää fantasiaa. Edes haikaraa ei kuvasta löydy, pari kalalokkia. Kannen testeronipläjäyksen on maalannut Markus Heikkerö.
No comments:
Post a Comment