Yhtyettä oli minulle luonnehdittu jazzrockina mutta Rymissä tämän albumin kohdalla lukee että se on bluesia. Ekan kappaleen perusteella kyse on bluesista. Mutta heti toinen kappale meneekin sitten jo jazzrokin puolelle brassavusteineen. Johtopäätökseni on se että Rymiin yhtyeen profiilin tehnyt ei ole vaivautunut kuuntelemaan kuin ensimmäisen kappaleen. Vau! Hoito jatkuu erinomaisella jazzpohjaisella kitaraprogella. Hienoa! Välillä Chicago -vaikutteet tulevat läpi. Sitten mennäänkin jo toiseen suuntaan eli palataan alun bluesiin. Kokonaisuudesta jää tunne siitä yhtyeen nimi kertoo enemmän. Työpajameininkiä, muttei siinä mielessä että asialla olisivat soitintensa ja musiikkinsa kisällit, vaan että laitetaan koko osaaminen peliin ja katotaan mitä tulee kun joka jätkä saa tuoda itsensä esiin. Konsepti ei ole tässä sitä että se olisi etukäteen tiukan tarkkaan mietittyä, vaan että hyvä porukka lähtee pohjakaavion mukaiseen duuniin ja sitten katsotaan mitä saatiin aikaan. Tietty suunnattomuus jonka tässä koen, voi ahdistaa jotakuta toista, mutta ei minua.
No comments:
Post a Comment