Gringo on positiivinen yllätys. Pohjimmiltaan se on poppia, mutta tuohon perusrakenteeseen on saatu erittäin tyylikkäästi ympättyä progressiivisen rokin piirteitä. Lopputulos on sopivan kepeää, raikasta mutta samalla sopivan "syvällistä". Mitään progen vaaleanpunaisia valtameriä tämä Gringo ei kynnä, mutta turvallista käsipohjauintia voisi hyvinkin harrastaa. Muusikot ovat hyvää tasoa. Basistit harvemmin kiinnittävät huomiota (Squire), mutta John Perry nousee tässä kyllä esiin. Amerikkalainen naislaulaja sopii myös osaansa niin ettei paremmasta väliä.
No comments:
Post a Comment