Mitä tämä nyt on? Rautavaarara ja Anttonen Travantin Baarissa. Eikä siitäkään kaljapaikasta ole kuin kivijalka, tai tarkemmin katsoen tässä eräänä päivänä ohi ajettuani, vain rappuset jäljellä. Olen kuunnellut tätä nyt tarkemmalla korvalla kuin alkuun. Olen oikeastaan aika hämmentynyt siitä, miten syvän taustan tavallisille jokaisen kylän tavallisen kaljabaarin näennäisen tavallisille tarinoille Tapio Liinoja tässä lataa, kuin vaarattomalta näyttävän sivulauseen. En muista ainakaan kuulleeni esimerkiksi parempaa kuvausta miehestä joka lähestyy pajatsoa tositarkoituksella. Tuo mainitsemani esimerkki ei suinkaan ole ainoa ihailtava oivallus tällä Liinojan kirjallisella pienellä tuotteella. Kannattaisiko miehen miettiä vaikka novellikokoelman kirjoittamista. Jotain väliltä Roald Dahl ja Guy De Maupassant se varmaan olisi. Ja mikä ettei olisi... oman kirjallisuudentuntemukseni parhaat novellistit ja päät. Hengittäminen on ihmisen tehtävä ja sitten on elämä sen päälle se on elettävä. Jos pysyy rannalla ei näe mitään, vahdinvaihto tapahtuu aina yöllä, joki, se on nähtävä... kuningas joki, hengittää levollisesti.... Tämähän on silkkaa vampulalaista loimijokipsykedeliaa! Kannattaa syventyä lopuun asti tähän evolutiivis-jumalalliseen dualismiin, joka päätyy välillä jopa Loimaalle, kun piti mennä jokea ihan toiseen suuntaan eli alavirtaan Lauttakylään. Lisäys 28.5.2011 Löysin vanhan vihon johon olen 70-luvulla liimannut tulitikkuetikettejä ja joukossa oli tämä, aiheeseen liittyvä.
Lisäys 2.1.2015: Liinojan Tapsa oli sitten Joren M ja Ollin A kanssa käyneet vetämässä kuulemani mukaan hienon keikan Vampulan kirkossa vähän ennen vuodenvaihdetta. En ollut ikävä kyllä paikalla, mutta kiitokset muiden läsnäolleiden puolesta. Äitini kertoi Tapion paikalla kertoneen että olisivat jopa tulleet paikalle ihan Kukonharjan ja siitä sitten Rutavan kautta! Legendaarisen Kukonharjan! Joka ei siis ole, lainatakseni Vampulan keskustan näkökulmasta katsoen missään sivussa, vaan ihan keskellä korpea. Se taisi olla Sallilan "jarinisä" Haapanen, joka tällaista joskus huumorimiehenä esitti meille kukonharjalaisille tiedoksi: "Ei Kukonharja misssään sivussa oo, se on keskellä korpee." Nauratti se kukonharjalaisiakin. Nyt ovat Huittista taas kaikki, eivät ihan Suur-Huittista vielä mutta siihen suuntaan ollaan menossa. Kohti 1700-lukua ja mikä ettei, mikäli se koskee vain hallintoa ja byrokratiaa. Kulttuurin kannalta näköala voi olla ihan toinen. Sen verran henkilökohtaista muisteloa vielä, että Liinojan Tapion pikkusisko Hanna istui Rutavan kansakoulussa pari vuotta joko vieressäni edessäni tai takanani. Hanna on hyvä tyyppi myös. Hauskin hän oli silloin kun istui vieressäni. Hänen äitinsä oli opettaja samalla luokalla muuten, se vähän rajoitti...
Lisäys 2.1.2015: Liinojan Tapsa oli sitten Joren M ja Ollin A kanssa käyneet vetämässä kuulemani mukaan hienon keikan Vampulan kirkossa vähän ennen vuodenvaihdetta. En ollut ikävä kyllä paikalla, mutta kiitokset muiden läsnäolleiden puolesta. Äitini kertoi Tapion paikalla kertoneen että olisivat jopa tulleet paikalle ihan Kukonharjan ja siitä sitten Rutavan kautta! Legendaarisen Kukonharjan! Joka ei siis ole, lainatakseni Vampulan keskustan näkökulmasta katsoen missään sivussa, vaan ihan keskellä korpea. Se taisi olla Sallilan "jarinisä" Haapanen, joka tällaista joskus huumorimiehenä esitti meille kukonharjalaisille tiedoksi: "Ei Kukonharja misssään sivussa oo, se on keskellä korpee." Nauratti se kukonharjalaisiakin. Nyt ovat Huittista taas kaikki, eivät ihan Suur-Huittista vielä mutta siihen suuntaan ollaan menossa. Kohti 1700-lukua ja mikä ettei, mikäli se koskee vain hallintoa ja byrokratiaa. Kulttuurin kannalta näköala voi olla ihan toinen. Sen verran henkilökohtaista muisteloa vielä, että Liinojan Tapion pikkusisko Hanna istui Rutavan kansakoulussa pari vuotta joko vieressäni edessäni tai takanani. Hanna on hyvä tyyppi myös. Hauskin hän oli silloin kun istui vieressäni. Hänen äitinsä oli opettaja samalla luokalla muuten, se vähän rajoitti...
No comments:
Post a Comment