Tämä on taas yksi omituinen psykedeelinen Forrest Gump suklaarasia. Yhden kappaleen kuultuaan on mahdoton aavistaa mitä saa seuraavaksi. Tuo ominaisuus on oikeastaan albumin vahvuus. Jos kaikki kappaleet olisivat kuten pelkkää tummaa perussuklaata sisältävä ensimmäinen raita, niin takuulla veisin tämän takaisin ostopaikkaan ja tarjoaisin herra MT:lle vaikka palan Fazerin sinistä jonkin tolkun aikaan saamiseksi hinta-laatusuhteen suhteen. Mutta kun albumin loppu on aloitusbiisiäkin ihmeellisempi kokoelma Minnie Rippertonia ja bändiä, joka soittaa hyvin yhteen ja joskus jopa kahteen (vanha vitsi, tiedän!), niin antaa olla. Jokin mielenkiintoinen ison bändin monipuolinen tekeminen tässä kuitenkin miellyttää. Laajaa soitinarsenaalia käyttään siellä täällä harkitun tuntuisesti. Mukavinta on Krank Zappamainen yllätyksellisyys, hauskat pienet "välisoitot" ja pakoton hauskanpito. RC:n kaksi jäsentä perusti muuten myöhemmin Aorta -nimisen bändin. En tiedä onko mikään toinen bändi tehnyt ihan vastaavan tyylistä kokoelmaa. Itselle ei tule mieleen. Täytyykin kaivaa esiin bändin ensimmäinen albumi ja kuunnella sekin pitkästä aikaa uudestaan.
No comments:
Post a Comment