Päällimmäisin syy tähän impulssiostokseen divarissa tänään oli Billy Cobham. Mies soittelee kuitenkin vain sovinnaisia komppeja taustalla, joten Billy ei tee tätä albumia. Silti se on hyvä kokoelma monenlaista. Albumi alkaa maailmanhistorian ehkä tunnetuimman idolin ylistyksellä. Hieman vaivaantunut olo tulee kuunnellessa "He is a superstar" hypetystä, mutta onneksi suunta vaihtuu pian neutraalimpaan suuntaan. Pohjimmiltaan musiikki on smoothia funk-jazzia, josta olen aina pitänyt, eikä tämä ole ollenkaan huono tapaus. Rauhoittavaa.
No comments:
Post a Comment