Hohhoijaa... En ole koskaan erityisemmin oivaltanut mikä Procol Harumissa saa ihmiset niin innostumaan. Whiter Shade of Palekin alkaa jo luisua alamäkeen. Jos tässä kuullaan jotain tulevan progen enteitä, niin olkoon niin. Itse kuulen pääosin junnaavaa ja laahaavaa bluespohjaa. Trowerin kitara nostaa tasoa, sävellysten ollessa keskinkertaisia ja helposti unohdettavia. Muutamia hetkiä lukuun ottamatta tulee vaikutelma, että yhtyeen jäsenet keskittyvät soittamaan lähinnä itselleen. Tällä kertaa kokonaisuus on vain osiensa summa, ei sitaisuakaan enempää. Kiva kansi!
No comments:
Post a Comment