Englantilainen bändi, joka kuuntelun perusteella voisi olla Amerikkalainen. Kantri-folk-pop pohjalta mennään, noin periaatteessa, paikoin hieman Eagles-tyyliinkin. Albumin aloittava "Dreamer" ja varsinkin viimeinen, 9-minuuttinen "Lady Of The Birds" tavoittelevat progressiivisen rokin muotoja. LoTB liikkuu jopa psychen rajamailla. Yhtye ei koskaan lyönyt itseään ihan läpi, vaikka pääsikin niin lähelle, kuin lämmittelemään mm. Led Zeppelinin konserttia. Soittajien myöhempiä bändejä: Mick Cook (d) - Groundhogs, Cliff Williams (b) - AC/DC, Laurie Wisefield (g) - Wishbone Ash. Post Scriptum: Nyt kun olen kuunnellut albumin uudestaan pariin kertaan, niin vaikutelma sen kuin paranee ja varsinkinkin koko kakkospuoli on hieno, yhtenäinen kokonaisuus. Olen ns. albumi- tai konseptimiehiä ja pidän pitkistä ehyistä kokonaisuuksista, joissa on kuitenkin paljon sisäistä vaihtelua. http://www.youtube.com/watch?v=NjidSWwdqIQ
No comments:
Post a Comment